Kilpailu on päättynyt
Otsikko: pönttöuuni -puutalon sydän
Tekijä: Leena A.
Äänet: 1

Näytöt: 42
Kuvaus: Ostimme vanhan talon, jonne halusimme ehdottomasti tyylille uskollisen pönttöuunin. Tähän remonttibudjettiin pönttöuunien hinnat tuntuivat kuitenkin hyvinkin suolaisilta, joten tuttu timpurimme tokaisikin minulle, että mikset tee sitä itse?! Niin, enpä ollut edes ajatellut moista, kun muurauskokemusta oli siihen asti kertynyt pyöreä nolla. Noh, mutta tämäpä emäntä ei jää pyörittelemään peukaloita joten ei muuta kuin kirjastoon ja nettiin etsimään tietoa pönttöuunin rakentamisesta. Varsinainen rakentaminen siis alkoi henkisestä valmistautumisesta, ajatuksesta siitä pystynkö vai enkö pysty. Loppupäätelmä oli, että en pysty jos en kokeile, joten kokeilen. Torista löysin oikein passelit pönttöuunin kuoret, jotka olivat koon puolesta täydelliset tulevaan tilaan. Lähdimme mieheni kanssa tätä pönttöuunia Kotkaan purkamaan (kuva 2). Purun hoidin itse, sillä halusin nähdä, kuinka pönttöuuni on rakennettu, jotta osaisin itse sen jälleen uudelleen koota sekä vähän näkisin myös kuinka paljon ja minkälaisia tiiliä minun täytyy tilata pihalle uunin jälleenrakentamiseen. Kuoret kyytiin ja kotiin. Koska talossa ei ollut aiemmin pönttöuunia tai mitään muutakaan uunia sen nykyisessä sijainnissa, oli sille tehtävä ensin perustukset sekä puhkaistava aukko hormin, joka toteutettiin rakennusvalvonnan ohjeiden mukaan. Lisäksi ensimmäisenä muurausharjoitustyönä ennen varsinaista pönttiksen muurausta muurasin vanhoista Facebookin roskalavaryhmästä löydetyistä tiilistä palomuurin (kuva 3). Tällä tavalla palomuurista saatiin luonnollisesti ajanmukainen. Näiden vaiheiden jälkeen alkoi rungon sovittelu niin, että palomääräykset täyttyvät ja että se näyttäisi suhteellisen tasapainoiselta kokonaisuudelta. Myös liitosputki hormiin oli tehtävä tässä vaiheessa (kuva 4). Tein vanhoista ylijäämätiilistä pönttöuunin pohjan, jonka päälle aloin rakentaa. Minun Piti siis hitusen korottaa pohjaa, jotta sain liitosputken suuaukon samalle tasolle pohjan kanssa. Jo ensimmäisessä tiilirivistössä jouduin käyttämään rälläkkää tiilien muotoiluun, sillä tärkeää pönttöuunin rakentamisessa on, ettei sisällä ole teräviä reunoja savukaasujen jouhevan ja esteettömän liikkumisen vuoksi (kuva 5). Seuraavan rivistön kohdalla taisikin olla jo lisäksi tulipesäkkeen rakentamista. Tämä oli ehdottomasti hankalin vaihe, sillä aiemmin tässä kyseisessä pönttöuunissa ei ole ollut arinaa, mutta halusin sellaisen puhtaamman palamisen mahdollistamiseksi. Tulipesän tekeminen oli aikamoista tiilien mallailua (kuva 6) puhumattakaan uuniluukusta. Uuniluukun kohdalle sekä sitten ihan taakse on suositeltu käytettävän palovillaa muistaakseni lämpölaajenemisen vuoksi ja näin myös itse tein (kuva 7-8). Tulipesän ”katto” valettiin tulenkestävästä laastista loivaksi, jotta savukaasut pääsevät liikkumaan tulipesästä lähtevää putkea pitkin pönttöuunin poskikanaviin jouhevasti (kuva 9). Tulipesän tekemisen jälkeen alkoi sitten helpommat osuudet - ei muuta kun lappasi tiiliä reunoille ja aina välissä keskellekin. Tärkeäähän tuossa on, että saviuunilaastia on tarpeeksi reunoilla, ettei savu pääse väärästä reikäistä huoneilmaan. Tiilet täytyy aina kastella ennen kiinnittämistä. Minä pidin niitä riittävän kauan vesisaavissa. Lisäksi on pyrittävä siihen, ettei laastia tippuisi kovin paljo pönttöuunin sisään ja kaikki tiiletkin on aina muistettava harjata. Tulipesästä lähtevä tuliputki tehtiin tulitiilistä, jotka muotoiltiin pitäen edelleen mielessä savukaasujen helppo liikehdintä (kuva 10) Mitä korkeammalle päästiin, niin sitä haastavammaksi työolosuhteet muuttuivat, joskaan ne eivät olleet muutoinkaan kovin kummoiset tuossa purutalossa (kuva 11). Mutta hyvä ihmisen olla, kun tekee sitä mistä nauttii, vaikka ei tiedäkään minkälainen lopputuloksesta tulee 😀. Kuorien asentamisessa tärkeää on, että ne tulevat suoraan. Tässä apuna käytin vatupassia. Tulitiilistä tehty tuliputki jätettiin aavistuksen alemmas. Oikeastaan sen teon lopetin yhden tiilirivin verran ennen pönttöuunin laen kiinnilaittamista (kuva 12). Laen valoin kahdesta osasta ja sen päälle tuli vielä palovillakerros sekä laastikerros (kuva 13-14). Ja tsadaa, varsinainen muuraustyö on valmis!(kuva 15). Sitten enää maalien skrapausta, uuden maalipinnan sivelyä sekä tuhkaluukun teko ja siinä valmis lopputulos (kuva 1). Erittäin tärkeää ennen uunin käyttöönottoa on, että pönttöuuni pääsee kunnolla kuivumaan. Tämän uunin annettiin kuivua noin 8 viikkoa. Kuivumista vauhditettiin laittamalla uuniin kynttilöitä. Myös varsinainen puiden poltto aloitettiin pienemmillä puumäärillä. Pönttöuuni toimii hyvin, ja tuo lämpöä ja tunnelmaa taloon. Se myös varaa hyvin lämpöä päiväksi ja kovimmilla pakkasjaksoilla tuo säästöä sähkölaskuun. Ja vielä kustannuksista. Pönttöuunin kuorista maksoin 50 € (+ bensat 50€). Tiilet ja laastit maksoivat karkeasti 750€ kotiinkuljetettuna. Palovillaa ja hormiliitokseen tarvittavaa peltiä minulla oli omasta takaa. Veikkaisin, että kyseinen uuni (korkeutta 250cm) maksaisi uutena tai teetettynä ainakin kolme tonnia jos silläkään mitään saa (?). Loppukaneettina: Muurari en ole enkä siksi itseäni kutsu, mutta itselleni mieletön tee se itse -projekti alusta loppuun, valtaisa oppikokemus. Lopputuloksesta tuli talomme ehdoton sydän.